Osa 8: Howie ja kenspan kiilto

No jopas mulla on ollut ajan- ja inspiraationpuutetta... Mutta tässä on nyt kahdeksas osa, vihdoin ja viimein! Tämä on nyt normaalimittainen, noin 50 kuvaa :)

-------------------------

Howie kasvoi autuaan tietämättömänä vanhempiensa ongelmista, ja oli kuin kuka tahansa kaksivuotias pikkupoika - iloinen ja onnellinen.

Myös Eloisella stressi helpotti, kun tilanne oli vihdoin rauennut. Thor ei kuitenkaan edelleenkään suostunut puhumaan hänelle, ja tyttöjäkin oli ikävä. Onneksi Eloise sai puhua Freyan ja Giannan kanssa puhelimessa.

Eloise omisti suurimman osan ajastaan Howielle. Hän yritti tuskaisesti opettaa poikaa kävelemään ja puhumaan, ja kyllähän se napero aina välillä jotain oppikin.

Eloisen ollessa töissä kotiin kutsuttiin lapsenvahti. Äh, miksi nää on aina näin hyvännäkösiä... DROOOL.

Talvi oli pikkuhiljaa saapumassa Starlight Shoresiin, pikkupakkanen ja lumipyry yllättivät eräänä viikonloppuna.

Se tarkoittikin pitkiä, mutta ei kovin syvällisiä, keskusteluja Howien ja Eloisen välillä.

Onneksi Eloise sai välillä jutella myös tyttöjensä kanssa. Heillä meni hyvin, niin kotona kuin koulussa, ja Eloise olisi kovasti halunnut nähdä tyttöjään. Thor ei kuitenkaan lämminnyt asialle, ei ainakaan vielä...

Aika lensi kuin siivillä, ja pian tulikin Howien aika pyörähtää lapseksi. Syntymäpäivää vietettiin ihan Eloisen ja Howien kesken.

Tässä kasvanut Howie. Paljon hänessä on sekä isänsä, että äitinsä piirteitä.

Ulkona oli satanut ihan hyvä määrä lunta, joten parivaljakko päätti mennä rakentamaan ulos lumiukkoa. Eloise oli onnellinen, kun sai viettää niin paljon aikaa poikansa kanssa, mutta oli huolissaan, sillä jossain vaiheessa Howie tulisi varmasti kysymään isästään. Mitä Eloise kertoisi?

Hmm... Viikatelumiukko, pitäisikö tässä olla huolissaan? Ja kummasta, Eloisesta vai Howiesta?

Howien ensimmäinen koulupäivä alkoi lumisissa merkeissä. Howie ei ollut lapsi mistään rohkeimmasta päästä, joten häntä vähän jännitti koulun alku. Päivä meni kuitenkin hyvin, ja Howie tutustui jopa pariin muuhun luokkalaiseensa.

Koulusta päästyä Howie oli melkein myöhästyä bussista, kun hän oli jäänyt koulun pihalle tekemään lumienkeleitä...

Ööö, joulupukilta karannut poro?

Eloise oli usein vielä töissä, kun Howie tuli kotiin, joten hän jätti pojalleen ruokaa valmiiksi pöydälle.

Howie ei jostain syystä halunnut/uskaltanut nukkua omassa sängyssään, joten monena yönä hän nukkui Eloisen vieressä parisängyssä. Mikäs siinä, kunhan muksu on tyytyväinen.

Eräänä päivänä tapahtui se, mitä Eloise olikin pelännyt: Howie kysyi isästään. "Kun koulussa kaikilla muilla lapsilla on isä, mutta ei minulla?". Eloise antoi vastauksen ääni hieman väristen: "Kerron sitten, kun olet vanhempi".

Howie ei jäänyt kinastelemaan asiasta, vaan tyytyi vastaukseen. Asia jäi silti vaivaamaan häntä, eikä hän saanut pitkään aikaan sitä pois mielestään.

Ahaa, nyt taidan tietää, miksi Howie ei halunnut nukkua tyttöjen vanhassa huoneessa...

Lumen tulo jatkui ja jatkui, mutta se ei Andrewsien perhettä haitannut. Howie ja Eloise tykkäsivät leikkiä lumisotaa ja muuten vain peuhata lumessa.

Howie kävi joka ilta tarkastamassa sängynaluset, joskus useampaankin kertaan. Paranoooooid... Loppujen lopuksi hän kuitenkin päätyi nukkumaan äitinsä vieressä. Onko tässä lapsessa joku valmistusvirhe, ei siellä sängynalla ole mitään... Ostan sulle kohta makuupussin!

Läksyt tuottivat Howielle aika ajoin ongelmia, hän ei ollut mikään lapsinero. Päinvastoin, Howie oli aika yksinkertainen napero, jonka päätä ei kyllä pakottanut juuri mikään.

Onneksi lapsuusajan läksyt jäivät, kun Howie täytti vuosia. Hän puhalsi kynttilät ja toivoi, että saisi tietää, kuka hänen isänsä on...

Howiesta kasvoi ihan mukiinmenevän näköinen nuorukainen! Olenko jo luetellut luonteenpiirteet? Joka tapauksessa, ne ovat siis Arjen sankari, Yökukkuja, Perhekeskeinen, Hyvä ja Kylmyyden ystävä. Näillä näkymin Howiesta tulee myös suvun perijä ;)

Kylmyyden ystävä, juu. Howie nukkui ensimmäisen yönsä teininä etupihalle rakennetussa iglussa... Tässä lapsessa on jotain vikaa, pakko olla.

Howien teini-ikä ei alkanut mitenkään ruusuisesti. Heillä oli Eloisen kanssa jatkuvasti sukset ristissä, milloin mistäkin asiasta. Eloise odotti kauhulla, mitä tuleman pitää.

Howie oli jatkuvasti keksimässä jotain typerää, virittelemässä ansoja tai muuten vain olemassa teini. Ei oikeasti tartte näyttää noin iloiselta, kun virität niitä ansoja... Mitä tästä lapsesta oikein tulee?!

Howie vietti onneksi paljon aikaa myös tyttöjen vanhassa, uudelleen sisustetussa huoneessa, sillä kyllä hän nyt tämän ikäisenä uskalsi nukkua omassa sängyssä... Ainakin useimmiten.

Eloise osti Howielle myös rummut, jos poika olisi vaikka vahingossa innostunut soittamaan niitä. Howie ei oikein syttynyt ajatuksesta, mutta lupasi kokeilla. Eloise osti myös Kalle kultakalan, jos Howie vaikka oppisi ottamaan vastuuta asioista. (huom. RIP Kalle 22.1.2014-23.1.2014)

Nyt kun Howie oli jo aika iso, ja osasi pitää pitkälle huolta itse itsestään, jäi Eloiselle aikaa tehdä kaikkea mukavaa. Hän innostui eritoten lukemisesta, ja ahmi kirjoja toisensa perään.

Kyllä Howie osasi aina välillä olla ihan kilttikin. Hän yritti parhaansa mukaan opetella siivoamaan ja kokkaamaan, josta jälkimmäinen ei aina onnistunut kovin hyvin.

Näyttää tosin siltä, ettei onnistunut aina Eloiseltakaan. Kerran Eloise tuli töistä kotiin tämän näköisenä, ja oli kyllä kieltämättä nauru herkässä... sekä minulla että Howiella. Howien onnistui pitämään pokerinaaman vähän paremmin kuin minun :D

Kylpyyn mars. Mut hei, when life gives you lemons, make a lemonade!

Ei tästä kyllä rokkitähteä tule, ei ikinä. Mutta kerran Howie niitä rumpuja kokeili niin kuin lupasi.

Kevät alkoi tulla pikkuhiljaa kaupunkiin, lumet sulivat ja puihin kasvoi lehdet. Howielle tuli tavaksi hiippailla öiseen aikaan ulos kavereiden kanssa, mutta palautui bumerangina takaisin poliisien toimesta :D Voi parkaa, tässäkin näyttää siltä, että suunnitelmat on kovin suuret!

Rangaistukseksi Eloise pisti Howien haravoimaan pihalta syksynjäljiltä jääneitä lehtiä... Howie näyttää kyllä vähän turhan iloiselta tämän rangaistuksen kanssa, mutta kukapa minä olen kyseenalaistamaan Eloisen lapsenkasvatusmetodeja?

Kevään tultua tuli Howien aika kasvaa aikuiseksi. Hän puhalsi kynttilät ja sen jälkeen hän oli valmis ottamaan vastaan aikuisiän haasteet. Howie sai Eloiselta lahjaksi matkan Ranskaan, sillä Eloisen mielestä Howien tuli päästä vähän tuulettumaan.

Kone kohti Eurooppaa lähtisi vielä samana iltana, joten Eloise halasi poikaansa, onnitteli ja hyvästeli. He näkisivät seuraavan kerran neljän päivän päästä.

Vaikka lento oli pitkä, Howie oli innoissaan Ranskasta. Hän lähti heti kaupungille ja tapasikin monia ranskalaisia. Eritoten mieleen jäi ystävällinen nuori nainen nimeltä Charlotte, tai tutuille vain Lotte.

He juttelivat pitkään, ja molempien mielestä heidän pitäisi tavata vielä uudestaan. Howie ja Lotte vaihtoivat numeroitaan, ja lähtivät sitten omille teilleen.

Seuraavana päivänä Howie meni käymään viinitilalla. Maistellessaan viinejä hän ajatteli vain eilistä, ja kuinka halusi nähdä Lotten uudestaan.

Howie sai myös itse kokeilla viinin tekoa. "Siis onko mun hypättävä TONNE?". Howie, älä ole neiti. Nyt kengät pois ja tarpomaan!

Ihan hyvin se meni, vaikka hän veti perseelleen useammin kuin kerran. Viinistä tuli kyllä ihan jäteveden makuista, mutta hei, ainakin Howie yritti!

Viimeisenä iltana Howie pysähtyi keskustan kahvilaan maistelemaan paikallisia herkkuja. Hän olisi halunnut kutsua Lotten kanssaan viettämään iltaa, muttei uskaltanut soittaa tälle. Ehkä sitten kotoa?

Kotiin päästyään Howie oli rentoutunut ja tyytyväinen - matka oli ollut oikein mielenkiintoinen ja hän oli oppinut paljon!

Seuraavana aamuna Howie rohkaistui ja soitti Charlotelle. Howien onneksi nainen vastasi, ja he puhuivat pitkään ja hartaasti.

Howie ja Lotte alkoivat vaihtaa sähköpostia ja puhumaan puhelimessa miltei joka päivä, mikä toi Howien päivään mukavaa sisältöä töiden etsimisen lisäksi.

Eloisellakin oli omaa draama. Derek oli saanut tietää, että hänellä oli poika, ja vaati päästä tapaamaan Howieta. Eloise ei pitänyt asiasta alkunkaan, vaan sanoi Derekille suorat sanat. Hän ei tarvitsi miestä sotkemaan asioita taas, kun ne ovat menossa hyvin...

Eloisen ikä alkoi pikkuhiljaa näkyä, eikä hän tuntenut oloaan enää kovin pirteäksi. Hän alkoi salaa toivoa lapsenlapsia, sillä hän ei välttämättä olisi kuvioissa enää kovin pitkään.

Eräänä aamuna Howie oli olohuoneessa katsomassa telkkaria, kun ovikello yhtäkkiä soi...

-------------------------

Ken tietää, kuka oven takana on? :D Se selviää seuraavassa osassa...