Aida ja Chad alkoivat viettää yhä enemmän aikaa yhdessä, milloin missäkin merkeissä...
... Yleensä kuitenkin näissä merkeissä.
Chadin stylistin työ vei suurimman osan hänen kallisarvoisesta ajasta, joten pari tapaili yleensä iltamyöhään tai öisin. Hyvä puoli siinä oli, että he saivat usein olla ihan vain kahdestaan.
Aida sai paljon huomiota muiltakin miehiltä. Juuri silloin kun sitä ei tarvitse eikä kaipaa...
Lähestymisyrityksiä oli enemmän kuin yksi. Milloin joku oli tyrkyttämässä kukkapuskaa, milloin flirttailemassa. Nyt järki käteen kundit, Aida on varattu!
Sitten eräänä kauniina päivänä, kun Aida oli syömässä Chadin kanssa aamiaista ennen Chadin töiden alkua, miekkonen alkoi käyttäytymään hieman oudosti.
He sopivat tapaamisesta samaisessa kuppilassa illemmalla, Chad lähtisi töistä hieman aikaisemmin, koska hänellä oli Aidalle jotain tärkeää kerrottavaa.
Ja kuinkas ollakkaan, illalla Chad otti ja kosi Aidaa. Aida, nyt varovasti niiden korkojen kanssa ettet kaadu...
Aidan vastaus ei nyt varmaan kenellekään tullut yllätyksenä. He ovat siis virallisesti kihloissa!
Pari sopi että Chad muuttaisi Aidan luokse asumaan. Kyllä miekkosen naama taisi vähän venähtää, kun hän näki missä oloissa hänen kihlattunsa eli...
Moinen ei käynyt nuorelle parille, joten Chad lopetti huonopalkkaisen stylistin uran ja lähti etsimään töitä. Hän sai niitä urheilustadionilta.
Sitten alkoikin ankara treenaus ylennystä metsästävälle Chadille. Kuntosalilla tulikin vietettyä tovi jos toinenkin. Aidaa se ei tosin haitannut, sillä Chadin kroppa alkoi näyttää kerta kerran jälkeen paremmalta... Ei sillä etteikö Chad olisi hyvältä näyttänyt aikaisemminkin!
Vauvakuumeiset katsovat nyt toisaalle! Joillakin oli jo perhe pyöritettävänä, ja kun lapsenvahtia ei saatu paikalle, piti mukulat ottaa salille mukaan. Oli kyllä maailman suloisin taapero!
Myös Aida päätti kokeilla onneaan työn haussa, ja saikin sitä suhteiden kautta lähikuppilasta. Suurimmaksi osaksi sen takia, että aijemmin mainittu apinan hanuri oli Aidan tuleva esimies... Saa nähdä kuinka kauan Aida viihtyy tässä työssä.
Ylennyksien perässä Chad sai juosta milloin missäkin: kaupungintalolla, kuntosalilla, kirjakaupassa jne. Rahaa oli revittävä jostain, joten Chad mukisematta hoiti hänelle annetut tehtävät.
Aida taasen yritti säästää tekemällä ostoksia paikallisessa kansakaupassa. Hinnat siellä oli silloin tällöin paremmat mitä normaalissa kaupassa.
Rahaa oli saatava jostain puristettua vielä vähän lisää, joten Aida päätti opetella uuden taidon - maalauksen! Kokemattomana taiteilijana Aidan teoksista ei kovin suuria summia maksettu, mutta kyllä niistä nyt jonkinverran sai.
Pian pari sai keräämillään ja säästämillään rahoilla rakennettua itselleen talon. Mikään hehkeä rakennus se ei ollut, hyvin yksinkertainen kaksio autotallilla, mutta parempi niin kuin taivasalla.
Uudessa kodissa tulikin sitten vietettyä tunti jos toinenkin makuuhuoneen puolella... Lopun voittekin arvata.
Pian muuton jälkeen Aida alkoi voida pahoin. Aamupahoinvointi, lisääntynyt unen tarve ja pohjaton nälkä...
Kyllä vain, hän oli raskaana! Aida ei tiennyt miten suhtautua asiaan - vastahan he olivat päässeet jaloilleen, remontti ei vielä ollut täysin valmis eikä häitäkään oltu ehditty viettää!
Chadin suhtautuminen raskauteen kuitenkin helpotti Aidan oloa. Chad jopa tarjoutui hieromaan Aidaa silloin kun tuntui että vatsa otti liikaa selälle.
Vatsan kasvaessa Chadin oli aivan pakko päästä tunnustelemaan pienokaista ja lepertelemään sille. Aidasta oli huvittavaa, kun iso mies höpisi hänen vatsalleen...
Aida ihan yllättyi miten innoissaan Chad oli raskaudesta. Lapsi oli varmasti haluttu ja tervetullut tähän talouteen. Enempää ei olisi voinut toivoa.
Raskaus läheni loppuaan, ja eräänä aamuna Aida heräsi outoon tunteeseen vatsassaan.
Hän tiesi ettei se voinut olla normaalia, muttei ollut vielä varma, käynnistyykö synnytys. Aida päätti varmuuden vuoksi lähteä sairaalaan, mutta jätti Chadin vielä nukkumaan. Hän ei halunnut herättää avopuolisoaan turhaan, jos kyse ei ollutkaan mistään vakavasta.
Aida pääsi ihan hyvin omin avuin taksilla sairaalaan. Sairaalassa kuitenkin kävi ilmi, että nyt se lapsi olisi tulossa maailmaan. Aida soitti paniikissa Chadille, joka riensi pää kolmantena jalkana paikalle nähdäkseen esikoisensa syntymisen.
Ennen iltaa Aida käveli ulos sairaalasta pieni nyytti käsivarsillaan. Heille oli syntynyt potra poika, joka sai nimekseen Brodie. En nyt kuollaksenikaan muista pojan luonteenpiirteitä, ilmoittelen ne myöhemmin...
Vanhempien makuuhuoneeseen hankittiin pojalle sopiva kehto, sillä varaa talon laajentamiseen ei vielä ollut. Toistaiseksi pikkuinen asuisi oikein hyvin vanhempiensa kanssa, ja jos pienokaisella oli jokin hätänä, heräisivät vanhemmat siihen varmasti.
Äitiyslomalla Aidalle jäi aikaa kehittää taitojaan maalarina, kotiin hankitulla maalaustelineellä tietenkin.
Chad pyrki huolehtimaan Brodiesta aina öiseen aikaan, jotta Aida saisi nukuttua. Aida taas huolehti Brodiesta päivisin, kun Chad oli töissä. Reilu tasajako, eikö?
Aida melkein yllättyi miten hyvin Chad omi isän roolin. Vaippojen vaihdosta syöttämiseen onnistui häneltä kuin parhaimmalta lastenhoitajalta!
Lapsen syntymä ei toki hidastanut aikuisten menoa sängyssä... No, tarvitseeko minun kertoa enempää?
Pian Brodien syntymän jälkeen postissa saapui salaperäinen paketti, jossa komeili pienokaisen nimi...
Ja kuinkas ollakaan, isosetä Kristian oli lähettänyt taikalelutehtaastaan tällaisen nuken ainoastaan Brodieta varten. Olenko se vain minä, vai näyttääkö tuo nyytti nyt jotenkin tyytyväisemmältä?
Chad vietti kaiken mahdollisen vapaa-aikansa poikansa kanssa. Aidalle jäi paljon aikaa talon hoitamiseen, kokkailuun ja tietenkin maalaamiseen.
Jonoa lasten hoidossa? Tokihan Aidakin haluaisi välillä viettää aikaa lapsensa kanssa...
Eikö vanhempien hyvä suhde ole perusta onnelliselle perheelle? Lapsen hoidon ohessa parille jäi onneksi aikaa myös toisilleen.
Myös Aida pyrki viettämään mahdollisimman paljon aikaa esikoisensa kanssa, eikä Brodie pistänyt pahakseen huomion keskipisteenä olemisesta.
Aida ehti hädin tuskin palata takaisin työelämään, kun aamupahoinvoinnit alkoivat ja ruokahalu lisääntyi. Jopa keskellä yötä oli noustava laittamaan ruokaa. Eikai hän vaan olisi taas raskaana?
Naulan kantaan. Taas alkoi maha turvota päivä päivältä, ja Aida jäi pois töistä. Sikäli hyvä, sillä Brodie oli vielä nuori ja Aida halusi itse pitää huolen pojastaan ja viettää tämän kanssa niin paljon aikaa kuin vain mahdollista.
Brodien käydessä päiväunille Aidalle jäi aikaa maalaamiseen. Lisätienestit olivat toki tervetulleita, vaikka hänelle maksettiinkin palkkaa äitiysloman aikana. Kasvava perhe tarvitsisi pian lisää tilaa, ja Aida ja Chad suunnittelivat rakentavansa taloon toisen kerroksen - niin pian kuin suinkin mahdollista.
Aidalle jäi myös paljon aikaa kodin kunnossapitoon. Siivoilua, korjailua, ruuanlaittoa, tiskejä, pyykkien pesua... Olihan sitä kotona paljon tekemistä. Chad oli työnsä takia paljon poissa, joten Aida oli usein Brodien kanssa kahdestaan kotona.
Pitkiä unia Aida ei vielä uskaltanut ottaa. Juuri kun hän sai unen päästä kiinni, Brodie alkoi kiljumaan - milloin nälkäänsä, milloin likaista vaippaansa. Silloin ei auttanut muu kuin nousta huolehtimaan vauvasta.
Brodie kasvoi silmissä. Pian hän pyörähtikin jo taaperoksi, eikä enää ollut täysin riippuvainen vanhemmistaan. Aida saattoi antaa Brodielle tuttipullon ja poika söi omin avuin sillä aikaa kun Aida laittoi aamiaista itselleen ja Chadille.
Chad oli myös innoissaan kasvavasta pojastaan, ja pian olisi tulossa uusi perheenjäsen. Napero-show siis jatkuisi vielä vähän aikaa...
Tällä kertaa synnytys oli aika extemporee juttu, ei tarvinnut alkaa arvailemaan oliko se lapsi tulossa vai ei. Chad lähti myöhään illalla kiidättämään kihlattuaan sairaalaan.
Pari sai toisen pojan, joka nimettiin Colbyksi. En nyt muista hänenkään luonteenpiirteitään, sori...
Aida oli täysin puhki synnytyksestä, joka oli kestänyt koko yön. Hän painui suoraan pehkuihinsa ja jätti lapset Chadin hoidettavaksi.
Chadin lähdettyä illalla töihin, Aidan täytyi nousta katsomaan lastensa perään. Brodie viihdytti aika pitkälle itse itseään isosedältä saadulla nukella, mutta Colby oli vielä niin pieni että tarvitsi paljon huomiota.
Ajan mittaan kaikki palautui ennalleen... myös makuuhuoneessa.
Chad hoiti mielellään myös uutta tulokasta, nousi ruokkimaan häntä öisin, vaihtoi mukisematta vaipat, mutta aikaa jäädä leikkimään ei juuri ollut.
Aida oli innoissaan opettamassa Brodieta kävelemään. Brodie oppi nopeasti ja vanhemmat eivät olisi voineet olla ylpeämpiä pojastaan.
Nuoren perheen arki oli aika kiireistä, eikä teeveetäkään ehtinyt katsoa ilman että oli käärö sylissä ruokittavana tai nukutettavana. No, hätä keinot keksii.
Brodie oli kovin kiintynyt salaperäiseen leluunsa. Aina kun hänet jätti yksin, hän alkoi leikkiä Penniksi nimeämällään lelulla.
Aika hurahti vauhdilla ja Aida alkoi näyttämään ikääntymisen merkkejä. Älä huoli Aida, olet yhä kaunis!
Chad opetti Brodieta puhumaan, ja usein heillä olikin pitkät keskustelut milloin mistäkin. Tosin suurimmaksi osaksi Brodie vain istui ja kuunteli kun Chad höpisi itsekseen.
Aida tajusi olevansa jälleen raskaana. Perhekeskeiselle simille se oli tietenkin ilouutinen, mutta silti hän ei voinut olla miettimättä miten pyörittää näin isoksi paisuvaa perhettä niin pienellä budjetilla...
Colbyn syntymän jälkeen Aida ei ehtinyt edes aloittaa töitään kun hän jo jäi äitiyslomalle. Hän päätti ostaa lapsille syöttötuolit, potan ja kaikkea muuta kivaa mitä nyt halvalla sai.
Ja niin tuli Colbynkin aika jättää taakseen kapaloelämä ja kohdata taaperoniän haasteet. Colby tuli todella paljon äitiinsä, kun Brodie oli selvästi tullut isäänsä.
Ja taas sitä kokataan keskellä yötä... Aida oli kohtuullisen hyvä kokki, vaikka ei tiennyt ruuanlaitosta juuri mitään. Ainakaan hän ei onnistunut sytyttämään koko taloa tuleen, eikös se ole pääasia?
Aida kehittyi myös maalarina, ja vaikka tauluista ei vieläkään maksettu maltaita, Aida nautti taiteilusta eikä muutama ylimääräinen simoleoni haitannut alkuunkaan...
Toki kodin hoidossa oli niitä ikäviäkin askareita. Säästää yritettiin jokainen pennonen, eikä aina ollut varaa soittaa korjaajalle kun jokin ei toiminut, vaan ensin kokeiltiin itse.
Kaikeksi onneksi Aidalle jäi aikaa myös omille lapsilleen. Hänen kolmas raskautensa alkoi olla lopuillaan ja ison mahan kanssa ei pystynyt ihan kaikkea tekemään, mutta parhaansa mukaan hän koitti pitää huolta lapsista ja taloudesta.
Tällä kertaa raskaus käynnistyi päiväsaikaan, viikonloppuna, ja tottakai Chad oli ensimmäisenä panikoimassa että nyt se mukula syntyy kotona.
No ei nyt sentään. Chad kiikutti Aidan sairaalaan ja ulos asteltiin poikalapsen kanssa. Tämä nyytti sai nimekseen Damon.
Enpä tiedä jaksanko enää selittää tähän mitään, kyllä te tiedätte mitä tapahtui seuraavaksi...
Pian tuli Brodien aika kasvaa lapseksi, mutta se ei estänyt poikaa leikkimästä lempilelullaan.
Brodie oli suhteellisen mukava lapsi - hän auttoi kotitöissä ja viihdytti muita perheenjäseniä hauskoilla tempauksillaan.
Aida jatkoi maalausta, jotta taloudella olisi viimein varaa laajentaa asuntoaan niin, että kaikille pojille saataisin oma huone. Tämän taulun päätin kuitenkin pitää, valmiina se sopi kuin nakutettu Aidan ja Chadin makuuhuoneen seinälle!
Aida oli todella hyvissä väleissä Brodien kanssa, joka vaikutti luonteeltaan todella ystävälliseltä ja avuliaalta. Vielä hänestä ei ollut lastenhoitajaksi, mutta aika näyttää onko hänestä siihen myöhemmin.
Eräänä yönä Aida heräsi outoon tunteeseen, ja noustuaan ylös hän tajusi heti olevansa raskaana. Tämä raskaus tuli hänellä täysin puun takaa - eikö kolme lasta jo riittänyt? Toki Aida oli jälleen ihan onnesta soikeana, ja ryhtyi innolla odottamaan vielä ainakin yhtä uutta perheenjäsentä.
Siinä missä Aida alkoi viettää enemmän aikaa Brodien kanssa, Chad vietti aikaa Colbyn kanssa. Hän usein katselikin televisiota taapero sylissään...
Pian Aidan raskaus alkaisi näkyä, joten hän päätti kertoa Brodielle että hän saisi vielä ainakin yhden veljen/siskon. Brodie ei ollut asiasta kovin innoissaan, mutta oli kuitenkin iloinen vanhempiensa puolesta.
Iltaisin kun Chad oli töissä, Aida nukutti Brodien heidän sänkyynsä. Äidin vieressä oli kuulemma parempi nukkua.
Ja vihdoin se Damonkin kasvoi taaperoksi! Hänellä on erikoisesti mustat hiukset, mutta peri äitinsä jäänsiniset silmät.
Brodie ja Chad eivät viettäneet turhan paljon aikaa keskenään, eikä heillä ollut mitenkään kauhean läheiset välit. Brodie halusi tehdä asialle jotain, mutta hän päätyi aina vain riitaan isänsä kanssa. Heidän luonteet ja mielipiteet olivat vain niin eriäviä, että jopa Aida odotti kauhulla mitä tuleman pitää kun Brodie tulee teini-ikään...
Tämä raskaus alkoi ottamaan koville, Aida ei ollut enää mikään parikymppinen. Kotona oli aina jatkuva kaaos, eikä Chadille ja Aidalle jäänyt kovinkaan paljon aikaa vain toisilleen. Kaiken sen sekasorron keskellä ei sitä kyllä oikeastaan tullut ajatelleeksikaan.
Brodiella alkoi pian koulukin, ja hän otti sen heti vakavissaan. Vanhemmista ei ollut paljoa apua läksyjen kanssa, sillä kaksi taaperoikäistä simiä vei heidän huomionsa.
Brodie ei tosin välittänyt, sillä olihan hänellä lelunsa... Tai paremminkin mielikuvitusystävänsä. Penni kasvoi siinä missä Brodiekin, ja he olivat todella hyviä ystäviä keskenään.
Chad oli aloittanut uuden harrastuksen, nimittäin valokuvauksen. Hän oli käynyt ostamassa kansakaupasta kameran ja valokuvausta käsittelevän kirjan, johon hän uppoituikin moneksi tunneiksi.
Aidan raskaus oli edennyt loppu kohden, ja iltamyöhään pari sai lähteä sairaalaan synnytykseen.
Aida lähti edeltä kun Chad jäi kutsumaan lapsenvahdin katsomaan lapsien perään sillä välin kun he olivat sairaalassa. Sitten miekkonen kiirehti hieman jälkijunassa avoparinsa tueksi synnytyshuoneeseen.
Vasta myöhään yöllä oli saatu lapsi maailmaan, ja väsyneinä vanhemmat suuntasivat takaisin kotiin jälleen pieni nyytti mukanaan...
Seuraavassa osassa selviää, tuliko sieltä neljäs poika vai ensimmäinen tyttö, lapsen nimi ja toivottavasti kaikkien mukuloiden luonteenpiirteet :) Tätä osaa oli kyllä tuskaista kirjoittaa, toivottavasti se ei näy... En nyt viitsinyt alkaa lätkimään mitään ihmeellisiä juonikiemuroita vielä tähänkään osaan, mutta älköös peljätkö, ei tää tämmöistä puuroa tule olemaan, ihan sen takia ettei sitä itsekään jaksa...
